perjantai 13. kesäkuuta 2008
Nuppu puussa
Miksi blogin nimi on Nuppu puussa ja muita koiruuksia? No koska tämä koira kiipeilee puissa, tai ainakin yhdessä puussa. Vanhempieni talon edustalla kasvaa vanha kaksihaarainen tammi, johon Nuppu ensimmäisen kerran noin viisikuisena kiipesi mummulan kissan perässä. Tämä kuva on isäni nappaama otos siitä ensimmäisestä kiipeilystä. Sittemmin Nuppu on harjoittanut kyseiseen puuhun kiipeilyä useamminkin. Hyvän puun se kyllä valitsi, tuo tammi oli lapsena minunkin mieluisin kiipeilypuuni.
Kaverukset pienenä
Kaverukset Nuppu ja Miisu, kun Nuppu oli vielä pieni parikuinen koirahirviö. Silloin Miisu pääsi vielä tasavertaisena painimaan, nyt on toisin.
Koiramaista kaveruutta
Tiistaina koira sai lisää kavereita entisen "vanhan" Miisu-kissan (3-vuotias) lisäksi, kun taloon rantautui kaksi kissanpentua, Nöpö-tyttö ja sen veli Mytty. Koira pelkäsi pieniä mustia sähiseviä karvapalloja ensin ihan tosissaan, vaikkei se ole millänsäkään vanhan kissan sähinöistä. Siis koira suorastaan tärisi nurkassa, kun oli niin peloissaan.
Nyt koiraa ei enää pelota niin paljon eikä ehkä pikkukisujakaan pelota kauheasti. Se tietää sitä, että Nuppu käy haistelemassa kissankakkalaatikkoa ja syö niiden ruoat, jos pääsee kupille, ja käy haukkumassa kisuja, kun ne piileskelevät kaapin alla. Pelokas-Nuppu oli ehkä kissoista mieluisampi kuin tämä kaverillinen Nuppu, sillä kissoista koiran kaveruus on kummaa, kun pitää olla riehumassa ja rähisemässä, vaikka on niin paljon isompi.
Kuvaan kaikkia kaveruksia yhtä aikaa on vielä vähintäänkin puolimahdotonta saada.
Nyt koiraa ei enää pelota niin paljon eikä ehkä pikkukisujakaan pelota kauheasti. Se tietää sitä, että Nuppu käy haistelemassa kissankakkalaatikkoa ja syö niiden ruoat, jos pääsee kupille, ja käy haukkumassa kisuja, kun ne piileskelevät kaapin alla. Pelokas-Nuppu oli ehkä kissoista mieluisampi kuin tämä kaverillinen Nuppu, sillä kissoista koiran kaveruus on kummaa, kun pitää olla riehumassa ja rähisemässä, vaikka on niin paljon isompi.
Kuvaan kaikkia kaveruksia yhtä aikaa on vielä vähintäänkin puolimahdotonta saada.
keskiviikko 4. kesäkuuta 2008
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
Karkussa
Nuppu oli tänään ensimmäisen kerran koiranäyttelyssä ja aloitimme suoraan oman rodun päänäyttelyllä Karkussa. Kokemus oli ihan hyvä, vaikken itse esitellytkään Nuppua. Nuppu sai tuomari Kath Morganilta arvioinnin erittäin hyvä eikä itse arviointipaperista löydy mitään negatiivista merkintää, tosin brittituomarit eivät taida kovin herkästi kritiikkiä arvosteluihinsa kirjatakaan.
Very pretty headed bitch.
Good eye shape and colour.
Good ear placement.
Nice head and shoulders.
Good body for age.
Good angulation.
Good tailset.
Moved well.
Vähän harmi siis, ettei tullut vaaleanpunaista nauhaa, kun kaikki arviot olivat noin hyvät.
Näyttelyn loppupuolella huomasin yllätyksekseni lupautuneeni haastattelemaan tuomari Kath Morgania ja puolisoaan Mr. Morgania. Morganit olivat oikein mukavia haastateltavia, vaikka walesiläisittäin murretun englannin ymmärtäminen ei kuulukaan vahvuuksiini, kun olen tottunut enemmän etelä- ja pohjois-Englannin erilaisiin murteisiin. Haastattelun voi lukea seuraavasta Springeri-lehdestä, joten en nyt julkaise sitä tässä tuoreessa blogissa. Kuitenkin haastattelun tehneenä osaan enemmän arvostaa tuota Nupun saamaa arviointia, sillä Mrs. Morgan tuntui pitävän kaunista päätä todella tärkeänä ominaisuutena walesinspringerspanielilla.
Kuvia Nupusta seuraa myöhemmin, kunhan saamme Jussin kanssa tämän blogin kunnolla käyntiin.
Very pretty headed bitch.
Good eye shape and colour.
Good ear placement.
Nice head and shoulders.
Good body for age.
Good angulation.
Good tailset.
Moved well.
Vähän harmi siis, ettei tullut vaaleanpunaista nauhaa, kun kaikki arviot olivat noin hyvät.
Näyttelyn loppupuolella huomasin yllätyksekseni lupautuneeni haastattelemaan tuomari Kath Morgania ja puolisoaan Mr. Morgania. Morganit olivat oikein mukavia haastateltavia, vaikka walesiläisittäin murretun englannin ymmärtäminen ei kuulukaan vahvuuksiini, kun olen tottunut enemmän etelä- ja pohjois-Englannin erilaisiin murteisiin. Haastattelun voi lukea seuraavasta Springeri-lehdestä, joten en nyt julkaise sitä tässä tuoreessa blogissa. Kuitenkin haastattelun tehneenä osaan enemmän arvostaa tuota Nupun saamaa arviointia, sillä Mrs. Morgan tuntui pitävän kaunista päätä todella tärkeänä ominaisuutena walesinspringerspanielilla.
Kuvia Nupusta seuraa myöhemmin, kunhan saamme Jussin kanssa tämän blogin kunnolla käyntiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
