Nuppu puussa... ja muita koiruuksia

Nupun kevättä

2011-05-01T11:37:00.003+03:00

Nupun kevääseen tai oikeammin lopputalveen kuului ikävämpi juttu. Se nimittäin karkasi vaille 14-vuotiaalta ja juoksi tielle, jolla joutui auton töytäisemäksi. Alkuun se ei ollenkaan varannut toiselle takajalalle, vaikka eläinlääkäri varmistikin, ettei mitään ollut murtunut (kuvia ei tosin otettu, vaiva tuntui olevan ruhje tassussa). Eläinlääkäri totesikin, että Nuppu taitaa olla kovin kipuherkkä koira. Olen samaa mieltä... yli viikon se linkutteli, ja voihkaisi heti, jos tassuun koski. Mutta nyt koiruli näyttää voivan ihan normaalisti.

Kevät toi näköjään mukanaan myös juoksun, siis koko lailla vuosi edellisestä juoksusta. Tiputtelu alkaa nyt olla ohi ja helpolla pääsimme taaskin, vaikka ehkä tiputteli vähän enemmän kuin vuosi sitten.

Muuten Nupun elämä on tavallista koira-kissa-lapsi-perheen kotiarkea. Kissoja pitää kurittaa mutta välillä myös nuoleskella ah niin hellästi takapuolesta... (yäks) Näyttelykoiraa tästä koirasta ei tainnut tulla, kun emme maalaisina ole osanneet tarpeeksi liikkua ihmisten ilmoilla sen kanssa. Keneltäkään perheessä ei löytynyt sitä näyttelyissä ramppaamisintoa kahden ensimmäisen kokeilun jälkeen (joista ei sitäpaitsi tullut kovin kannustavat arviot). Puuhailemme vain kotipihassa ja -metsässä.

Lokakuussa juuri ennen ensilunta

2010-10-15T10:35:00.001+03:00

juoksuja

2010-04-04T21:31:00.002+03:00

On tämä koira harvajuoksuista sukua, joo. Olin tässä jo vähän ajatellut ottaa yhteyttä kasvattajaan ja ihmetellä, voiko olla tottakaan. No tänään sitten alkoi Nupun elämän toinen juoksu, tip-tip-tipoista lattialla huomattiin. Ensimmäinen juoksu oli heinäkuussa 2008 ja tässä välissä ei siis mitään, koiralla kohta ikää kolme vuotta. Harvinaisen helppoa kyllä isäntäväelle, en valita...

Tammikuinen Nuppu

2010-01-13T12:11:00.003+02:00

2009-12-04T11:23:00.002+02:00

Hei kuunnelkaa
olen vuoren valloittaja
olen metsän uljas kuningas
näen täältä kaiken

Fiksu koira

2009-01-22T20:07:00.003+02:00

Kyllä meillä on sitten älykäs koira.

Ihmettelin vähän aikaa sitten, kuka on jättänyt kodinhoitohuoneen ulko-oven auki, epäilin toiseksi vanhinta, joka oli ahkerasti rampannut siitä äskettäin jotain ulkovarastosta hakemassa ja viemässä. Hän vannoi ja vakuutti, että sulki sen hyvin sisään tullessaan ja kuuli vielä sulkeutumisesta tulevan äänenkin.

Sitten hetken kuluttua ihmettelin, miksei koira rynnännyt kilpailemaan ruokakupille, kun kissoille annettiin tähteitä. [Äänetöntä kummastelua] - ja tajusin: koiran täytyy olla ulkona, ovihan oli siis auki. Nuppu oli kai todennut, että kiireinen (=laiska?) isäntäväki ei nyt näytä kovin lenkille lähtevältä, joten se oli tapansa mukaan hypännyt kurkistamaan oven ikkunasta, ja samalla onnistuneesti avannut oven (niitä kun ei ole viime aikoina enää tarvinnut pitää lukittuna, koska perheen pienimmäinen on lopettanut karkailun).

Fiksu koira, lenkitti itse itsensä... ;)

Yökötyksiä

2008-11-16T22:07:00.004+02:00

Yöks. Olin joskus lukenut keskustelupalstalta niin käyneen jollekulle mutta ajattelin, että ei meillä. Ei meidän huushollissa niin voi käydä. Ei meidän koira sellaista tee.

Mutta kylläpäs vaan. Tänäiltana yllätin Nupun melkein itse teosta: huuliaan nuoleskellen se tuli vessasta ja heti minut nähtyäni näytti syylliseltä. Kaksivuotias kuopuksemme oli itsenäisesti kenenkään huomaamatta piipahtanut potalla kakalla. Koira hoiti tyhjennyksen.

Ei jäänyt paljon pestävää. Paitsi koiran suuta yritin sitten suihkulla pestä, taisi olla turhaa.

Menossa(ko)

2008-08-27T12:44:00.001+03:00

"Älä luule, en poseeraa asennossa, mua vain kiinnostaa, mikä tuolla meni enkä tiedä lähtisinkö jo vai kurkkisinko kannon päältä..."

Koiranäyttelyssä

2008-08-24T17:55:00.005+03:00

Nuppu kävi tänään toisen kerran koiranäyttelyssä - emme siis ole varsinaisesti rientäneet näyttelystä toiseen. Kyseessä oli Hämeenlinnnan kv koiranäyttely. Minun piti viedä Nuppu, mutta onnistuin saamaan sen verran ikävän taudin, etten olisi voinut urheilukentän laidalla oleskella puolta tuntia kauempaa, joten mieheni vei Nupun ja joutui siis esittelemään sen ihan kylmiltään. Itsekään en ole yli 15 vuoteen koiraa esitellyt ja silloinkin vain pari kertaa mutta olin edes henkisesti valmistautunut toisin kuin hän. Ihan hyvin oli kuitenkin mennyt, vähän innostunutta hyppelyä mutta ei sen kummempia ongelmia.

Nuppu oli nuorten luokassa, mutta ihan hyvin olisi voinut sen junioriluokkaankin laittaa vielä. Olisi muuten ollut näyttelyluettelosta päätellen sitten ainoa narttu luokassaan. Nuorten luokassa oli yhteensä kolme narttua, kaksi muuta olivat n. 5 kk Nuppua vanhempia, ja Nuppu jäikin niille kolmanneksi. Arvosana oli EH ja arvostelu taas oikein positiivinen. Tuomarina oli Saksasta Hassi Assenmacher.

15 Monate.
Femininer Kopf.
Gutes Ausdruck.
Gut platzielle dunkle Augen.
Gute getragene Behang.
Noch etwas unfestiger Körper, jedoch sehr gut veranlagt.
Gute Linien und Winkelungen.
Bewegt sich gut.
Gutes Haarkleid und Wesen.

Ja sama suomeksi: 15 kuukautta. Feminiininen pää. Hyvä ilme. Hyvin sijoittuneet tummat silmät. Hyvät rauhalliset korvat. Vielä hiukan vakiintumaton runko, silti erittäin hyvin suuntautunut. Hyvät linjat ja kulmaukset. Liikkuu hyvin. Hyvä turkki ja olemus.

Käännös vei noviisilta taas aikaa... yrittäkääpä katsoa sanan Behang sanakirjamerkitystä...

Eilen illalla ajattelin, ettei pätkän vertaa kiinnostaisi lähteä näyttelyyn, ja nyt kun en itse sinne päässyt niin innostaisikin taas. Taidan katsoa Kennelliiton sivuja seuraavaksi.

Muutoksia kaveruussuhteissa

2008-08-07T13:40:00.006+03:00

Maanantaina Nöpö-kissamme löytyi loukkaantuneena viikon kadoksissa olon jälkeen. Hoivailimme sitä kotona jonkin aikaa ennen eläinlääkäriin pääsyä. Kisuparka oli kovin huonossa kunnossa ja pahanhajuinenkin. Nuppua se olisi kiinnostanut mutta emme päästäneet Nuppua sen lähelle, sen sijaan veljensä Mytyn päästimme hyvästelemään sen, mutta Mytty oli jo viikossa unohtanut suurimman ikävänsä eikä oikein tunnistanut pahanhajuista siskoa. Nöpö kyllä tunsi veljen ja miukui sille voipuneen tervehdyksensä. Illalla sitten hautasimme pienen Nöpön omaan pihaan. );

Nupun ja Mytyn suhde on muuttunut läheisemmäksi, kun Mytyltä on puuttunut se paras leikkikaveri eli oma sisko. Vieläkään se ei suunnattomasti nauti Nupun riehakkaista leikkikohtauksista, jolloin Nuppu juoksee ryminällä sen perään ja iskee tassua selkään - no ei kyllä ihmekään. Mutta on nämä kaksi kaverusta tavattu nukkumasta samassa koirankopassa ja siis samaan aikaankin vieläpä. Mytty on myös välillä oikein hakenut Nupun seuraa, käynyt vähän tassuttelemassa koiran kuonoa tai muuta mukavaa. Kyllä niistä vielä varmaan tulee oikein hyvät kaverit.

Metsän tuoksuja haistelemassa

2008-07-13T21:57:00.002+03:00

Kesäkuussa 2008

Uimaan?

2008-07-13T21:34:00.004+03:00

Heinäkuu olisi parasta uintiaikaa, mutta ei Nupun mielestä, se tuli todettua viimeksi tänään jokirannassa. Emme ole tottuneet koiraan, joka ei ui, koska edellinen koiramme kultainen noutaja Oomi ryntäsi veteen aina, kun vain sai siihen mahdollisuuden, ja mieluiten vielä hyppäsi laiturin päästä vauhdilla.

Nuppu on toki kiinnostunut vedestä ja menee sinne oma-aloitteisesti kahlailemaan, mutta se ei usko osaavansa uida vaan pelästyy aina, jos tassut eivät enää kunnolla tapaa pohjaa. Se on kerran tai pari joutunut houkuteltuna laiturilta syvään veteen ja hupsahtanut pinnan alle, mikä on entisestään kai lisännyt sen uskonpuutetta luontaiseen uimataitoonsa.

Viime kesänä menetimme parhaan herkkyyskauden, kun Nuppu parin ensimmäisen hyvin menneen uimareissun jälkeen sai ilmeisen virtsatietulehduksen ja totesimme, että se oli vielä liian pieni kylmään jokiveteen. Näin ollen kesän aikana ei tullut totuteltua veteen ja nyt kun olisi jo ihan toista totutella, Nuppu onkin kasvanut isoksi eikä ole siitä niin innostunut.

Täytynee kuitenkin jatkaa harjoituksia, lasten innostunut riehuminen vedessä kyllä kiinnostaa Nuppua ja houkuttelee sitä liittymään seuraan. Ehkäpä seuraavalla uintireissulla otamme myös makupaloja mukaan, koska tälle koiralle pelkkä uiminen ei vielä ole riittävän palkitsevaa. Kyllähän walesinspringerspanielista täytyy luontaisesti löytyä se uimisen into, kun osaa oikeilla keinoilla houkutella sen esiin.

Haastattelu

2008-07-10T20:02:00.002+03:00

Tuore Springeri-lehti (2/2008) kolahti postilaatikkoon tänään, joten nyt voin laittaa kirjoittamani haastattelun tähän blogiinkin esille. Toimitus oli korjannut tältä noviisi-koiranäyttelykirjoittajalta vain yhden sanan - olin nimittänyt käyttänyt sanaa jalka, kun oikeastihan kyse oli tassuista...

Mrs. Kath Morganin ja Mr. Len Morganin haastattelu Karkussa 1.6.2008

Elämäni ensimmäisessä springerinäyttelyssä oman nuoren koirani kanssa sain yllätystehtävän haastatella tuomari Kath Morgania ja hänen puolisoaan herra Len Morgania, jotka ovat itsekin walesinspringerspanielikasvattajia. Rouva Morgan vastaili kysymyksiin herra Morganin myötäillessä vieressä.

Karkun näyttelyssä koirat olivat rouva Morganin mielestä yleensä ottaen erittäin korkeatasoisia. Suomalaisten walesinspringerspanieleiden erityisenä hyvänä puolena hän mainitsi tiiviit hyvät tassut, kun taas Britanniassa monilla waleseilla on liian leveälle harottavat tassut, mikä ei ole hyvä.

Kysyessäni suomalaisten walesien puutteista Morganit totesivat heti, että päät voisivat olla parempia. Haastattelun lopulla erityisesti herra Morgan innostui vielä lisäämään puutelistaan muitakin asioita. Hän korosti sitä, että walesin värin tulee olla sekä syvänpunainen että valkoinen, kun monilla koirilla punainen tuntuu olevan enemmän oranssinruskea (engl. ginger). Vaaleampipainotteisen värityksen hän epäili olevan yhteydessä kilpirauhasen ongelmiin, vaikkei hänellä ilmeisesti ollut tämän epäilyn tueksi sen kummempia perusteluja. Morganit olivat myös yksimielisiä siitä, että liian monella koiralla on karkea jäykkä turkki, kun sen pitäisi olla silkkisen sileä.

Kun pyysin rouva Morgania kuvailemaan ihannewalesiaan, hän tuntui pitävän kysymystä ensin vaikeana ja vastasi kuten jokaisen kasvattajan luulisi ajattelevan: ”tietenkin yksi omistani” lisättynä pikaisesti ”mutta ethän julkaise tätä”. Sitten hän kuitenkin luetteli varsin kattavan listan ihanteellisen walesin ominaisuuksista: koiralla tulee olla hyvä pää, ihastuttava pehmeä hellyttävä ilme, lyhyt lanneosa (engl. short coupled body), hyvät lavat, hyvät liikkeet. Koiran pitää näyttää siltä, että se voisi tehdä päivän töitä. Ilmettä herra Morgan täsmensi vielä selittämällä, että rauhallisen koiran korvat ovat linjassa silmien kanssa, kun taas innostuneella tai valppaalla koiralla ne ovat pään tasalla. Morganit painottivat, että pää on tosiaan tärkein, eli kun pää on hyvä niin kaikki muu tulee siinä sivussa ”when head is good, everything else follows”.

Karkun näyttelystä mieleenjäävänä asiana rouva Morgania huvitti turistiluokka, jollaisia heillä ei Britanniassa kuulemma ole. Muuna brittiläisten ja suomalaisten koiranäyttelyiden erona hän totesi, ettei heillä valita parasta päätä ja parhaita liikkeitä. Näitä lukuunottamatta näyttelyt eivät ilmeisesti niin suuresti poikkea toisistaan.

Morganit vakuuttivat yhdessä tuumin pitävänsä Suomesta kovasti. Erityisesti he mainitsivat kauniin luonnon ja rauhallisen liikenteen sekä sen, että ihmiset eivät vaikuta kiireisiltä. Karkun näyttelyn järjestelyitä he pitivät erittäin onnistuneina ja pyysivät välittämään kiitokset kaikille näyttelyn järjestäjille!

Aika juoksee

2008-07-09T23:06:00.004+03:00

Perheessä on sitten vietetty rippijuhlat, olikin aikamoinen koettelemus koiralle. Nupulla huomattiin ensimmäinen juoksu vain paria päivää ennen juhlia, joten niin peruuntui naapurin Villen ja Eemelin luo hoitoon meneminen juhlien ajaksi. Naapurin pojat ovat jo ikämiehiä (Bichon frise) ja leikattuja, mutta olisi ollut niille liian rankkaa haistella ihanaista Nuppua omassa huushollissa ja pihassa.

Tuttu kuljetushäkki-peti-turvapaikka koitui pelastukseksi, siellä Nuppu vietti aikaansa rauhassa, ja käväisi myös äkkiä pihaan viritetyssä juoksulangassa myös hetken oleilemassa, tosin siihen se ei ole vielä tottunut ja reuhtoo itseään tarpeettomasti. Onneksi nyt alkaa tiputtelu jo vähentyä. Juoksuaikapöksytkin hankittiin vasta samana päivänä, kun juoksu huomattiin, vaikka olin suunnitellut sellaisten tekemistä jo pitkään. No, nyt on hyvä ottaa ostopöksyistä mallia omatekoisiinkin. Ja toivotaan sitten, että Nuppu on harvajuoksuinen, kuten kuulemma emonsakin.

Nuppu puussa

2008-06-13T15:45:00.002+03:00

Miksi blogin nimi on Nuppu puussa ja muita koiruuksia? No koska tämä koira kiipeilee puissa, tai ainakin yhdessä puussa. Vanhempieni talon edustalla kasvaa vanha kaksihaarainen tammi, johon Nuppu ensimmäisen kerran noin viisikuisena kiipesi mummulan kissan perässä. Tämä kuva on isäni nappaama otos siitä ensimmäisestä kiipeilystä. Sittemmin Nuppu on harjoittanut kyseiseen puuhun kiipeilyä useamminkin. Hyvän puun se kyllä valitsi, tuo tammi oli lapsena minunkin mieluisin kiipeilypuuni.

Apilaniityllä

2008-06-13T15:26:00.001+03:00

Heinäkuussa 2007

Kaverukset pienenä

2008-06-13T15:22:00.002+03:00

Kaverukset Nuppu ja Miisu, kun Nuppu oli vielä pieni parikuinen koirahirviö. Silloin Miisu pääsi vielä tasavertaisena painimaan, nyt on toisin.

Koiramaista kaveruutta

2008-06-13T14:54:00.007+03:00

Tiistaina koira sai lisää kavereita entisen "vanhan" Miisu-kissan (3-vuotias) lisäksi, kun taloon rantautui kaksi kissanpentua, Nöpö-tyttö ja sen veli Mytty. Koira pelkäsi pieniä mustia sähiseviä karvapalloja ensin ihan tosissaan, vaikkei se ole millänsäkään vanhan kissan sähinöistä. Siis koira suorastaan tärisi nurkassa, kun oli niin peloissaan.

Nyt koiraa ei enää pelota niin paljon eikä ehkä pikkukisujakaan pelota kauheasti. Se tietää sitä, että Nuppu käy haistelemassa kissankakkalaatikkoa ja syö niiden ruoat, jos pääsee kupille, ja käy haukkumassa kisuja, kun ne piileskelevät kaapin alla. Pelokas-Nuppu oli ehkä kissoista mieluisampi kuin tämä kaverillinen Nuppu, sillä kissoista koiran kaveruus on kummaa, kun pitää olla riehumassa ja rähisemässä, vaikka on niin paljon isompi.

Kuvaan kaikkia kaveruksia yhtä aikaa on vielä vähintäänkin puolimahdotonta saada.

Aamukävelyllä

2008-06-04T11:04:00.001+03:00

Aamukävelyllä harjun päällä. Houkuttelevia tuoksuja joka puolella, aaaaah...

Karkussa

2008-06-01T23:02:00.005+03:00

Nuppu oli tänään ensimmäisen kerran koiranäyttelyssä ja aloitimme suoraan oman rodun päänäyttelyllä Karkussa. Kokemus oli ihan hyvä, vaikken itse esitellytkään Nuppua. Nuppu sai tuomari Kath Morganilta arvioinnin erittäin hyvä eikä itse arviointipaperista löydy mitään negatiivista merkintää, tosin brittituomarit eivät taida kovin herkästi kritiikkiä arvosteluihinsa kirjatakaan.

Very pretty headed bitch.
Good eye shape and colour.
Good ear placement.
Nice head and shoulders.
Good body for age.
Good angulation.
Good tailset.
Moved well.

Vähän harmi siis, ettei tullut vaaleanpunaista nauhaa, kun kaikki arviot olivat noin hyvät.

Näyttelyn loppupuolella huomasin yllätyksekseni lupautuneeni haastattelemaan tuomari Kath Morgania ja puolisoaan Mr. Morgania. Morganit olivat oikein mukavia haastateltavia, vaikka walesiläisittäin murretun englannin ymmärtäminen ei kuulukaan vahvuuksiini, kun olen tottunut enemmän etelä- ja pohjois-Englannin erilaisiin murteisiin. Haastattelun voi lukea seuraavasta Springeri-lehdestä, joten en nyt julkaise sitä tässä tuoreessa blogissa. Kuitenkin haastattelun tehneenä osaan enemmän arvostaa tuota Nupun saamaa arviointia, sillä Mrs. Morgan tuntui pitävän kaunista päätä todella tärkeänä ominaisuutena walesinspringerspanielilla.

Kuvia Nupusta seuraa myöhemmin, kunhan saamme Jussin kanssa tämän blogin kunnolla käyntiin.