Fiksu koira

Kyllä meillä on sitten älykäs koira.

Ihmettelin vähän aikaa sitten, kuka on jättänyt kodinhoitohuoneen ulko-oven auki, epäilin toiseksi vanhinta, joka oli ahkerasti rampannut siitä äskettäin jotain ulkovarastosta hakemassa ja viemässä. Hän vannoi ja vakuutti, että sulki sen hyvin sisään tullessaan ja kuuli vielä sulkeutumisesta tulevan äänenkin.

Sitten hetken kuluttua ihmettelin, miksei koira rynnännyt kilpailemaan ruokakupille, kun kissoille annettiin tähteitä. [Äänetöntä kummastelua] - ja tajusin: koiran täytyy olla ulkona, ovihan oli siis auki. Nuppu oli kai todennut, että kiireinen (=laiska?) isäntäväki ei nyt näytä kovin lenkille lähtevältä, joten se oli tapansa mukaan hypännyt kurkistamaan oven ikkunasta, ja samalla onnistuneesti avannut oven (niitä kun ei ole viime aikoina enää tarvinnut pitää lukittuna, koska perheen pienimmäinen on lopettanut karkailun).

Fiksu koira, lenkitti itse itsensä... ;)

Yökötyksiä

Yöks. Olin joskus lukenut keskustelupalstalta niin käyneen jollekulle mutta ajattelin, että ei meillä. Ei meidän huushollissa niin voi käydä. Ei meidän koira sellaista tee.

Mutta kylläpäs vaan. Tänäiltana yllätin Nupun melkein itse teosta: huuliaan nuoleskellen se tuli vessasta ja heti minut nähtyäni näytti syylliseltä. Kaksivuotias kuopuksemme oli itsenäisesti kenenkään huomaamatta piipahtanut potalla kakalla. Koira hoiti tyhjennyksen.

Ei jäänyt paljon pestävää. Paitsi koiran suuta yritin sitten suihkulla pestä, taisi olla turhaa.

Menossa(ko)

 

"Älä luule, en poseeraa asennossa, mua vain kiinnostaa, mikä tuolla meni enkä tiedä lähtisinkö jo vai kurkkisinko kannon päältä..."

Koiranäyttelyssä

Nuppu kävi tänään toisen kerran koiranäyttelyssä - emme siis ole varsinaisesti rientäneet näyttelystä toiseen. Kyseessä oli Hämeenlinnnan kv koiranäyttely. Minun piti viedä Nuppu, mutta onnistuin saamaan sen verran ikävän taudin, etten olisi voinut urheilukentän laidalla oleskella puolta tuntia kauempaa, joten mieheni vei Nupun ja joutui siis esittelemään sen ihan kylmiltään. Itsekään en ole yli 15 vuoteen koiraa esitellyt ja silloinkin vain pari kertaa mutta olin edes henkisesti valmistautunut toisin kuin hän. Ihan hyvin oli kuitenkin mennyt, vähän innostunutta hyppelyä mutta ei sen kummempia ongelmia.

Nuppu oli nuorten luokassa, mutta ihan hyvin olisi voinut sen junioriluokkaankin laittaa vielä. Olisi muuten ollut näyttelyluettelosta päätellen sitten ainoa narttu luokassaan. Nuorten luokassa oli yhteensä kolme narttua, kaksi muuta olivat n. 5 kk Nuppua vanhempia, ja Nuppu jäikin niille kolmanneksi. Arvosana oli EH ja arvostelu taas oikein positiivinen. Tuomarina oli Saksasta Hassi Assenmacher.

15 Monate.
Femininer Kopf.
Gutes Ausdruck.
Gut platzielle dunkle Augen.
Gute getragene Behang.
Noch etwas unfestiger Körper, jedoch sehr gut veranlagt.
Gute Linien und Winkelungen.
Bewegt sich gut.
Gutes Haarkleid und Wesen.

Ja sama suomeksi: 15 kuukautta. Feminiininen pää. Hyvä ilme. Hyvin sijoittuneet tummat silmät. Hyvät rauhalliset korvat. Vielä hiukan vakiintumaton runko, silti erittäin hyvin suuntautunut. Hyvät linjat ja kulmaukset. Liikkuu hyvin. Hyvä turkki ja olemus.

Käännös vei noviisilta taas aikaa... yrittäkääpä katsoa sanan Behang sanakirjamerkitystä...

Eilen illalla ajattelin, ettei pätkän vertaa kiinnostaisi lähteä näyttelyyn, ja nyt kun en itse sinne päässyt niin innostaisikin taas. Taidan katsoa Kennelliiton sivuja seuraavaksi.

Muutoksia kaveruussuhteissa

Maanantaina Nöpö-kissamme löytyi loukkaantuneena viikon kadoksissa olon jälkeen. Hoivailimme sitä kotona jonkin aikaa ennen eläinlääkäriin pääsyä. Kisuparka oli kovin huonossa kunnossa ja pahanhajuinenkin. Nuppua se olisi kiinnostanut mutta emme päästäneet Nuppua sen lähelle, sen sijaan veljensä Mytyn päästimme hyvästelemään sen, mutta Mytty oli jo viikossa unohtanut suurimman ikävänsä eikä oikein tunnistanut pahanhajuista siskoa. Nöpö kyllä tunsi veljen ja miukui sille voipuneen tervehdyksensä. Illalla sitten hautasimme pienen Nöpön omaan pihaan. );

Nupun ja Mytyn suhde on muuttunut läheisemmäksi, kun Mytyltä on puuttunut se paras leikkikaveri eli oma sisko. Vieläkään se ei suunnattomasti nauti Nupun riehakkaista leikkikohtauksista, jolloin Nuppu juoksee ryminällä sen perään ja iskee tassua selkään - no ei kyllä ihmekään. Mutta on nämä kaksi kaverusta tavattu nukkumasta samassa koirankopassa ja siis samaan aikaankin vieläpä. Mytty on myös välillä oikein hakenut Nupun seuraa, käynyt vähän tassuttelemassa koiran kuonoa tai muuta mukavaa. Kyllä niistä vielä varmaan tulee oikein hyvät kaverit.

Metsän tuoksuja haistelemassa

 

Kesäkuussa 2008

Uimaan?

Heinäkuu olisi parasta uintiaikaa, mutta ei Nupun mielestä, se tuli todettua viimeksi tänään jokirannassa. Emme ole tottuneet koiraan, joka ei ui, koska edellinen koiramme kultainen noutaja Oomi ryntäsi veteen aina, kun vain sai siihen mahdollisuuden, ja mieluiten vielä hyppäsi laiturin päästä vauhdilla.

Nuppu on toki kiinnostunut vedestä ja menee sinne oma-aloitteisesti kahlailemaan, mutta se ei usko osaavansa uida vaan pelästyy aina, jos tassut eivät enää kunnolla tapaa pohjaa. Se on kerran tai pari joutunut houkuteltuna laiturilta syvään veteen ja hupsahtanut pinnan alle, mikä on entisestään kai lisännyt sen uskonpuutetta luontaiseen uimataitoonsa.

Viime kesänä menetimme parhaan herkkyyskauden, kun Nuppu parin ensimmäisen hyvin menneen uimareissun jälkeen sai ilmeisen virtsatietulehduksen ja totesimme, että se oli vielä liian pieni kylmään jokiveteen. Näin ollen kesän aikana ei tullut totuteltua veteen ja nyt kun olisi jo ihan toista totutella, Nuppu onkin kasvanut isoksi eikä ole siitä niin innostunut.

Täytynee kuitenkin jatkaa harjoituksia, lasten innostunut riehuminen vedessä kyllä kiinnostaa Nuppua ja houkuttelee sitä liittymään seuraan. Ehkäpä seuraavalla uintireissulla otamme myös makupaloja mukaan, koska tälle koiralle pelkkä uiminen ei vielä ole riittävän palkitsevaa. Kyllähän walesinspringerspanielista täytyy luontaisesti löytyä se uimisen into, kun osaa oikeilla keinoilla houkutella sen esiin.