Nupun kevättä

Nupun kevääseen tai oikeammin lopputalveen kuului ikävämpi juttu. Se nimittäin karkasi vaille 14-vuotiaalta ja juoksi tielle, jolla joutui auton töytäisemäksi. Alkuun se ei ollenkaan varannut toiselle takajalalle, vaikka eläinlääkäri varmistikin, ettei mitään ollut murtunut (kuvia ei tosin otettu, vaiva tuntui olevan ruhje tassussa). Eläinlääkäri totesikin, että Nuppu taitaa olla kovin kipuherkkä koira. Olen samaa mieltä... yli viikon se linkutteli, ja voihkaisi heti, jos tassuun koski. Mutta nyt koiruli näyttää voivan ihan normaalisti.

Kevät toi näköjään mukanaan myös juoksun, siis koko lailla vuosi edellisestä juoksusta. Tiputtelu alkaa nyt olla ohi ja helpolla pääsimme taaskin, vaikka ehkä tiputteli vähän enemmän kuin vuosi sitten.

Muuten Nupun elämä on tavallista koira-kissa-lapsi-perheen kotiarkea. Kissoja pitää kurittaa mutta välillä myös nuoleskella ah niin hellästi takapuolesta... (yäks) Näyttelykoiraa tästä koirasta ei tainnut tulla, kun emme maalaisina ole osanneet tarpeeksi liikkua ihmisten ilmoilla sen kanssa. Keneltäkään perheessä ei löytynyt sitä näyttelyissä ramppaamisintoa kahden ensimmäisen kokeilun jälkeen (joista ei sitäpaitsi tullut kovin kannustavat arviot). Puuhailemme vain kotipihassa ja -metsässä.

juoksuja

On tämä koira harvajuoksuista sukua, joo. Olin tässä jo vähän ajatellut ottaa yhteyttä kasvattajaan ja ihmetellä, voiko olla tottakaan. No tänään sitten alkoi Nupun elämän toinen juoksu, tip-tip-tipoista lattialla huomattiin. Ensimmäinen juoksu oli heinäkuussa 2008 ja tässä välissä ei siis mitään, koiralla kohta ikää kolme vuotta. Harvinaisen helppoa kyllä isäntäväelle, en valita...

Aika juoksee

Perheessä on sitten vietetty rippijuhlat, olikin aikamoinen koettelemus koiralle. Nupulla huomattiin ensimmäinen juoksu vain paria päivää ennen juhlia, joten niin peruuntui naapurin Villen ja Eemelin luo hoitoon meneminen juhlien ajaksi. Naapurin pojat ovat jo ikämiehiä (Bichon frise) ja leikattuja, mutta olisi ollut niille liian rankkaa haistella ihanaista Nuppua omassa huushollissa ja pihassa.

Tuttu kuljetushäkki-peti-turvapaikka koitui pelastukseksi, siellä Nuppu vietti aikaansa rauhassa, ja käväisi myös äkkiä pihaan viritetyssä juoksulangassa myös hetken oleilemassa, tosin siihen se ei ole vielä tottunut ja reuhtoo itseään tarpeettomasti. Onneksi nyt alkaa tiputtelu jo vähentyä. Juoksuaikapöksytkin hankittiin vasta samana päivänä, kun juoksu huomattiin, vaikka olin suunnitellut sellaisten tekemistä jo pitkään. No, nyt on hyvä ottaa ostopöksyistä mallia omatekoisiinkin. Ja toivotaan sitten, että Nuppu on harvajuoksuinen, kuten kuulemma emonsakin.