Maanantaina Nöpö-kissamme löytyi loukkaantuneena viikon kadoksissa olon jälkeen. Hoivailimme sitä kotona jonkin aikaa ennen eläinlääkäriin pääsyä. Kisuparka oli kovin huonossa kunnossa ja pahanhajuinenkin. Nuppua se olisi kiinnostanut mutta emme päästäneet Nuppua sen lähelle, sen sijaan veljensä Mytyn päästimme hyvästelemään sen, mutta Mytty oli jo viikossa unohtanut suurimman ikävänsä eikä oikein tunnistanut pahanhajuista siskoa. Nöpö kyllä tunsi veljen ja miukui sille voipuneen tervehdyksensä. Illalla sitten hautasimme pienen Nöpön omaan pihaan. );
Nupun ja Mytyn suhde on muuttunut läheisemmäksi, kun Mytyltä on puuttunut se paras leikkikaveri eli oma sisko. Vieläkään se ei suunnattomasti nauti Nupun riehakkaista leikkikohtauksista, jolloin Nuppu juoksee ryminällä sen perään ja iskee tassua selkään - no ei kyllä ihmekään. Mutta on nämä kaksi kaverusta tavattu nukkumasta samassa koirankopassa ja siis samaan aikaankin vieläpä. Mytty on myös välillä oikein hakenut Nupun seuraa, käynyt vähän tassuttelemassa koiran kuonoa tai muuta mukavaa. Kyllä niistä vielä varmaan tulee oikein hyvät kaverit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti