Haastattelu

Tuore Springeri-lehti (2/2008) kolahti postilaatikkoon tänään, joten nyt voin laittaa kirjoittamani haastattelun tähän blogiinkin esille. Toimitus oli korjannut tältä noviisi-koiranäyttelykirjoittajalta vain yhden sanan - olin nimittänyt käyttänyt sanaa jalka, kun oikeastihan kyse oli tassuista...


Mrs. Kath Morganin ja Mr. Len Morganin haastattelu Karkussa 1.6.2008

Elämäni ensimmäisessä springerinäyttelyssä oman nuoren koirani kanssa sain yllätystehtävän haastatella tuomari Kath Morgania ja hänen puolisoaan herra Len Morgania, jotka ovat itsekin walesinspringerspanielikasvattajia. Rouva Morgan vastaili kysymyksiin herra Morganin myötäillessä vieressä.

Karkun näyttelyssä koirat olivat rouva Morganin mielestä yleensä ottaen erittäin korkeatasoisia. Suomalaisten walesinspringerspanieleiden erityisenä hyvänä puolena hän mainitsi tiiviit hyvät tassut, kun taas Britanniassa monilla waleseilla on liian leveälle harottavat tassut, mikä ei ole hyvä.

Kysyessäni suomalaisten walesien puutteista Morganit totesivat heti, että päät voisivat olla parempia. Haastattelun lopulla erityisesti herra Morgan innostui vielä lisäämään puutelistaan muitakin asioita. Hän korosti sitä, että walesin värin tulee olla sekä syvänpunainen että valkoinen, kun monilla koirilla punainen tuntuu olevan enemmän oranssinruskea (engl. ginger). Vaaleampipainotteisen värityksen hän epäili olevan yhteydessä kilpirauhasen ongelmiin, vaikkei hänellä ilmeisesti ollut tämän epäilyn tueksi sen kummempia perusteluja. Morganit olivat myös yksimielisiä siitä, että liian monella koiralla on karkea jäykkä turkki, kun sen pitäisi olla silkkisen sileä.

Kun pyysin rouva Morgania kuvailemaan ihannewalesiaan, hän tuntui pitävän kysymystä ensin vaikeana ja vastasi kuten jokaisen kasvattajan luulisi ajattelevan: ”tietenkin yksi omistani” lisättynä pikaisesti ”mutta ethän julkaise tätä”. Sitten hän kuitenkin luetteli varsin kattavan listan ihanteellisen walesin ominaisuuksista: koiralla tulee olla hyvä pää, ihastuttava pehmeä hellyttävä ilme, lyhyt lanneosa (engl. short coupled body), hyvät lavat, hyvät liikkeet. Koiran pitää näyttää siltä, että se voisi tehdä päivän töitä. Ilmettä herra Morgan täsmensi vielä selittämällä, että rauhallisen koiran korvat ovat linjassa silmien kanssa, kun taas innostuneella tai valppaalla koiralla ne ovat pään tasalla. Morganit painottivat, että pää on tosiaan tärkein, eli kun pää on hyvä niin kaikki muu tulee siinä sivussa ”when head is good, everything else follows”.

Karkun näyttelystä mieleenjäävänä asiana rouva Morgania huvitti turistiluokka, jollaisia heillä ei Britanniassa kuulemma ole. Muuna brittiläisten ja suomalaisten koiranäyttelyiden erona hän totesi, ettei heillä valita parasta päätä ja parhaita liikkeitä. Näitä lukuunottamatta näyttelyt eivät ilmeisesti niin suuresti poikkea toisistaan.

Morganit vakuuttivat yhdessä tuumin pitävänsä Suomesta kovasti. Erityisesti he mainitsivat kauniin luonnon ja rauhallisen liikenteen sekä sen, että ihmiset eivät vaikuta kiireisiltä. Karkun näyttelyn järjestelyitä he pitivät erittäin onnistuneina ja pyysivät välittämään kiitokset kaikille näyttelyn järjestäjille!