Uimaan?

Heinäkuu olisi parasta uintiaikaa, mutta ei Nupun mielestä, se tuli todettua viimeksi tänään jokirannassa. Emme ole tottuneet koiraan, joka ei ui, koska edellinen koiramme kultainen noutaja Oomi ryntäsi veteen aina, kun vain sai siihen mahdollisuuden, ja mieluiten vielä hyppäsi laiturin päästä vauhdilla.

Nuppu on toki kiinnostunut vedestä ja menee sinne oma-aloitteisesti kahlailemaan, mutta se ei usko osaavansa uida vaan pelästyy aina, jos tassut eivät enää kunnolla tapaa pohjaa. Se on kerran tai pari joutunut houkuteltuna laiturilta syvään veteen ja hupsahtanut pinnan alle, mikä on entisestään kai lisännyt sen uskonpuutetta luontaiseen uimataitoonsa.

Viime kesänä menetimme parhaan herkkyyskauden, kun Nuppu parin ensimmäisen hyvin menneen uimareissun jälkeen sai ilmeisen virtsatietulehduksen ja totesimme, että se oli vielä liian pieni kylmään jokiveteen. Näin ollen kesän aikana ei tullut totuteltua veteen ja nyt kun olisi jo ihan toista totutella, Nuppu onkin kasvanut isoksi eikä ole siitä niin innostunut.

Täytynee kuitenkin jatkaa harjoituksia, lasten innostunut riehuminen vedessä kyllä kiinnostaa Nuppua ja houkuttelee sitä liittymään seuraan. Ehkäpä seuraavalla uintireissulla otamme myös makupaloja mukaan, koska tälle koiralle pelkkä uiminen ei vielä ole riittävän palkitsevaa. Kyllähän walesinspringerspanielista täytyy luontaisesti löytyä se uimisen into, kun osaa oikeilla keinoilla houkutella sen esiin.